Kuka, mitä, häh?

Kurumi



Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0

Silmät OK

Kurumi on pienehkö sporttimallinen narttu, jolla on sileä ja erittäin helppohoitoinen takkuuntumaton turkki. Luonteeltaan Kuru on iloinen, pirteä, touhukas ja jonkin verran omatahtoinen. Tuo viimeinen ilmenee tilanteissa, joissa ”Kuru tahtoo”. Esimerkkinä vaikka pallon heittelyn loppuminen liian äkkiä, jolloin Kuru menee keskelle kenttää makaamaan ja odottamaan, eikä meinaa millään tulla luokse. Likka osaa kotosalla rauhoittua, mutta mieluusti olisi koko ajan jotain tekemässä. Kuru on kulkenut pikkupennusta asti mukanani, eikä autoilu ole ollut sille ongelma, vaikka vanhempi koirani Domino onkin haukkunut ja vinkunut vieressä. Uudet paikatkaan eivät ole olleet vaikeita kohdata, vaan kaikki asiat otetaan suht avoimin mielin vastaan.

Kurumilla on teräsvatsa, eikä löysästä mahasta ole näiden kolmen vuoden aikana tarvinnut kärsiä kuin ehkä pari kertaa. Muutenkin likka on perusterve ja ainoa sairastelu sattui vuodenvaihteessa 2011, jolloin molemmat koirani sairastuivat pahaan kurkunpään tulehdukseen. Siitä toivuttiin kuitenkin nopeasti.

Vieraisiin koiriin likka suhtautuu tutustuttaessa epävarmasti ja vaatii aikansa ennen kuin hyväksyy ne kavereikseen. Harvemmin likka leikkii edes tuttujen kanssa, vaan haluaa lähinnä vain juoksennella (tosi kovaa) ja mahdollisesti noutaa keppiä tai palloa. Treeneissä tai kisapaikoilla muut koirat eivät Kurua hetkauta suuntaan tai toiseen, sillä ajatukset ovat vain työskentelyssä.

Kurun kanssa harrastetaan tavoitteellisesti agilitya. Heti minulle saapuessaan likka on kulkenut mukana vanhemman koirani treeneissä opetellen siivekkeen kiertoja ja pujottelua. Kepeillä Kurulla on todella hyvä ja nopea tekniikka, josta se saanut paljon kehuja. Kunnon treeni likan kanssa aloitettiin noin 11 kuukauden iässä ja vaikeutta sai lisätä nopeaan tahtiin. Kurua palkataan nameilla agissa ja tokossa kelpaa myös pallo. Mikään riekkuja tuo ei ole koskaan ollut, vaikka vetoleikit joskus kelpaavatkin.

Ensimmäiset startit otettiin tammikuussa 2010 kokeilumielessä, eivätkä ne nyt ihan penkin alle menneet. Aloitimme helmikuussa Nooran (Keskievari) tavoitteellisten agikurssin, jolloin kontaktit menivät viilaukseen ja emme kisanneet alkuvuodesta enempää. Kurssi kesti kesäkuulle asti ja kehityimme sen aikana valtavasti (kiitokset Nooralle!). Kunnon kisaaminen alkoi alkusyksystä ja ensimmäinen nolla saatiin Anne Saviojan radalta. Kakkosiin nousimme seuraavissa kisoissa kuukautta myöhemmin tuplanollan turvin.

Kakkosista saimme ensimmäisen LUVA-nollan huhtikuussa 2011 Marjo Heinon radalta. Tuo rata on melkeinpä nappisuoritus meiltä, eikä sitä paljoakaan olisi enää voinut viilata paremmaksi. Toinen LUVA-nolla saatiin Tsaun Vappukisoista. Tuo rata oli aivan järkyttävää pelastelua, mutta onneksi Kuru on työskennellessään tosi kuuliainen kaveri. Kolmosiin emme ehtineet ennen juoksuja nousta, mutta ehtiihän sitä sitten syksyllä jatkamaan.

Tokoa Kurumin kanssa aloiteltiin vasta tämän vuoden puolella ohjaajan laiskuuden takia. Itse en ole oikein tokoiluun syttynyt, mutta koska Kuru vaikuttaa oppivan nuo ”temput” suht helposti, niin eiköhän me yritetä tokokentätkin valloittaa jossain vaiheessa.


Deco



Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0

Silmät OK

Deco Jonnan kertomana:

"Deco on äärimmäisen järkevä koira, jonka kanssa on helppo olla tilanteessa kuin tilanteessa. Decossa on ilmeisen paljon dominanssia, mutta ei tippaakaan terävyyttä. Se on oudoissa ympäristöissä rauhallisen itsevarma. Deco on ystävällinen ihmiselle, mutta ei vieraita turhia mielistele tai tuputa itseään.

Deco on perusterve koira. Se ei ole sairastanut silmä- tai korvatulehduksia. Sillä ei ole mitään allergioita tai yliherkkyyksiä ja vatsa on kuin rautaa. Turkki on sileä, kiiltävä ja erittäin säänkestävä. Edes korvantauskarvat eivät takkuunnu.

Agility on Decon laji. Se on kuuma, kestää toistoja, eikä ota itseensä palautteesta. Teemun (Linna) mielestä Deco on jopa kova, mitä en ihan itse allekirjoita. Paimennuksessa (mihin sillä ei pitäisi edes hirveästi olla edellytyksiä) olen joutunut ajamaan koiran pari kertaa pellolta, mutta aina se on tullut takaisin jatkamaan töitä. Samoin lajin alkutaipaleella perusasioiden opettamiseen vaadittiin yllättävänkin paljon painetta, hyvin on kestänyt.

Toko on ollut pitkä projekti ja siinä päästään mielestäni Decon (ja minun) heikkouksiin. Se tekee kyllä halukkaasti, mutta ajoittain tekeminen on makuuni hieman pikkusievää. Deco haluaa tehdä asiat oikein ja on joskus mieluummin tekemättä, kuin tekee jotain väärin. Se ei kuitenkaan väistä treenatessa passiivisuuteen ja kyllä yrittää, kun sen vaan saa ymmärtämään mitä haluaa. Deco palkkautuu sekä leikkimällä että nameilla. Sen leikki ei ole maailman parasta, mutta riittää loistavasti pitämään moottorin päällä."