Tiineyspäivä 15

Kurumin mitat tänään:

paino 13,6kg

vyötärö 43cm

Paino hieman sahailee ja vyötärökin on palautunut, mutta viime viikolla olikin tuo ruokakaappirosvous-episodi, eikä tämä kotipunnitus nyt niin tarkka ole. Olisi se kiva saada todelliset muutokset näkymään, mutta maltti on valttia :)

Kurumi kummastelee

Kurumi ei selkeästikään ole ymmärtänyt miten peilit toimivat. Lattialla peilipinta ylöspäin ollut peili sai likalta aikaa paljon kummastelua. Vaikka kissat (ja Domino) astelivatkin siitä päältä, ei Kuru kertakaikkiaan uskaltanut. Sitten kävi se pahin: Kurun pallo lensi peilirotkoon. Mutta hetkinen, eihän se pudonnutkaan sinne. Mitä ihmettä?

Tiineyspäivä 8

Tänään on siis oletettu tiineyspäivä numero kahdeksan ja Kurumin mitat ovat:

paino 14,2kg

vyötärö 45cm

Tuota painoa saattaa olla noin paljon enempi edelliseen punnitukseen verrattuna siksi, että koiruudet olivat tainneet ratsata ruokakaapin kissojen avustuksella tänään. Ei siis ole varmuutta onko Kuru mässäillyt tuossa muutama tunti sitten vai ei. Samasta syystä vyötäröä saattaa turvottaa, mutta eipä tuo mittanauha ole mikään maailman tarkin väline tähän touhuun.

Korvaton Kurumi

Kuka, mitä, häh?

Kurumi



Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0

Silmät OK

Kurumi on pienehkö sporttimallinen narttu, jolla on sileä ja erittäin helppohoitoinen takkuuntumaton turkki. Luonteeltaan Kuru on iloinen, pirteä, touhukas ja jonkin verran omatahtoinen. Tuo viimeinen ilmenee tilanteissa, joissa ”Kuru tahtoo”. Esimerkkinä vaikka pallon heittelyn loppuminen liian äkkiä, jolloin Kuru menee keskelle kenttää makaamaan ja odottamaan, eikä meinaa millään tulla luokse. Likka osaa kotosalla rauhoittua, mutta mieluusti olisi koko ajan jotain tekemässä. Kuru on kulkenut pikkupennusta asti mukanani, eikä autoilu ole ollut sille ongelma, vaikka vanhempi koirani Domino onkin haukkunut ja vinkunut vieressä. Uudet paikatkaan eivät ole olleet vaikeita kohdata, vaan kaikki asiat otetaan suht avoimin mielin vastaan.

Kurumilla on teräsvatsa, eikä löysästä mahasta ole näiden kolmen vuoden aikana tarvinnut kärsiä kuin ehkä pari kertaa. Muutenkin likka on perusterve ja ainoa sairastelu sattui vuodenvaihteessa 2011, jolloin molemmat koirani sairastuivat pahaan kurkunpään tulehdukseen. Siitä toivuttiin kuitenkin nopeasti.

Vieraisiin koiriin likka suhtautuu tutustuttaessa epävarmasti ja vaatii aikansa ennen kuin hyväksyy ne kavereikseen. Harvemmin likka leikkii edes tuttujen kanssa, vaan haluaa lähinnä vain juoksennella (tosi kovaa) ja mahdollisesti noutaa keppiä tai palloa. Treeneissä tai kisapaikoilla muut koirat eivät Kurua hetkauta suuntaan tai toiseen, sillä ajatukset ovat vain työskentelyssä.

Kurun kanssa harrastetaan tavoitteellisesti agilitya. Heti minulle saapuessaan likka on kulkenut mukana vanhemman koirani treeneissä opetellen siivekkeen kiertoja ja pujottelua. Kepeillä Kurulla on todella hyvä ja nopea tekniikka, josta se saanut paljon kehuja. Kunnon treeni likan kanssa aloitettiin noin 11 kuukauden iässä ja vaikeutta sai lisätä nopeaan tahtiin. Kurua palkataan nameilla agissa ja tokossa kelpaa myös pallo. Mikään riekkuja tuo ei ole koskaan ollut, vaikka vetoleikit joskus kelpaavatkin.

Ensimmäiset startit otettiin tammikuussa 2010 kokeilumielessä, eivätkä ne nyt ihan penkin alle menneet. Aloitimme helmikuussa Nooran (Keskievari) tavoitteellisten agikurssin, jolloin kontaktit menivät viilaukseen ja emme kisanneet alkuvuodesta enempää. Kurssi kesti kesäkuulle asti ja kehityimme sen aikana valtavasti (kiitokset Nooralle!). Kunnon kisaaminen alkoi alkusyksystä ja ensimmäinen nolla saatiin Anne Saviojan radalta. Kakkosiin nousimme seuraavissa kisoissa kuukautta myöhemmin tuplanollan turvin.

Kakkosista saimme ensimmäisen LUVA-nollan huhtikuussa 2011 Marjo Heinon radalta. Tuo rata on melkeinpä nappisuoritus meiltä, eikä sitä paljoakaan olisi enää voinut viilata paremmaksi. Toinen LUVA-nolla saatiin Tsaun Vappukisoista. Tuo rata oli aivan järkyttävää pelastelua, mutta onneksi Kuru on työskennellessään tosi kuuliainen kaveri. Kolmosiin emme ehtineet ennen juoksuja nousta, mutta ehtiihän sitä sitten syksyllä jatkamaan.

Tokoa Kurumin kanssa aloiteltiin vasta tämän vuoden puolella ohjaajan laiskuuden takia. Itse en ole oikein tokoiluun syttynyt, mutta koska Kuru vaikuttaa oppivan nuo ”temput” suht helposti, niin eiköhän me yritetä tokokentätkin valloittaa jossain vaiheessa.


Deco



Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0

Silmät OK

Deco Jonnan kertomana:

"Deco on äärimmäisen järkevä koira, jonka kanssa on helppo olla tilanteessa kuin tilanteessa. Decossa on ilmeisen paljon dominanssia, mutta ei tippaakaan terävyyttä. Se on oudoissa ympäristöissä rauhallisen itsevarma. Deco on ystävällinen ihmiselle, mutta ei vieraita turhia mielistele tai tuputa itseään.

Deco on perusterve koira. Se ei ole sairastanut silmä- tai korvatulehduksia. Sillä ei ole mitään allergioita tai yliherkkyyksiä ja vatsa on kuin rautaa. Turkki on sileä, kiiltävä ja erittäin säänkestävä. Edes korvantauskarvat eivät takkuunnu.

Agility on Decon laji. Se on kuuma, kestää toistoja, eikä ota itseensä palautteesta. Teemun (Linna) mielestä Deco on jopa kova, mitä en ihan itse allekirjoita. Paimennuksessa (mihin sillä ei pitäisi edes hirveästi olla edellytyksiä) olen joutunut ajamaan koiran pari kertaa pellolta, mutta aina se on tullut takaisin jatkamaan töitä. Samoin lajin alkutaipaleella perusasioiden opettamiseen vaadittiin yllättävänkin paljon painetta, hyvin on kestänyt.

Toko on ollut pitkä projekti ja siinä päästään mielestäni Decon (ja minun) heikkouksiin. Se tekee kyllä halukkaasti, mutta ajoittain tekeminen on makuuni hieman pikkusievää. Deco haluaa tehdä asiat oikein ja on joskus mieluummin tekemättä, kuin tekee jotain väärin. Se ei kuitenkaan väistä treenatessa passiivisuuteen ja kyllä yrittää, kun sen vaan saa ymmärtämään mitä haluaa. Deco palkkautuu sekä leikkimällä että nameilla. Sen leikki ei ole maailman parasta, mutta riittää loistavasti pitämään moottorin päällä."

Kurumin strategiset mitat

Ajattelin seurata vähintään kerran viikossa Kurumin painon ja vyötärönympäryksen kasvamista. Tänään olisi sitten (toivottavasti) tiineyspäivä 1:

paino 13,5kg
vyötärö n. 43cm

Kurumi on aivan turhautunut Dominoon. Jätkä tuli tänään hoitopaikasta kotiin, eikä ole edelleenkään moksiskaan Kurusta. Vaikka likka vähän yritti aluksi itseään tarjota, niin ei jätkää vieläkään kiinnosta :) Lieneekö kyseessä sitten pelkän kastraation vaikutukset vai syytetäänkö antiuroshormonipiikkiä, mutta parempi näin ja toivottavasti Domino ei jatkossakaan juoksuihin reagoi.

Näin se homma etenee

Tänään lähdettiin taas jatkamaan projektia ja ajelimme Someron Paimennuskoululle. Decon edelliset pennelit olivat siellä paimennustreeneissä ja Decokin tietysti paikalla. Oli kiva nähdä jätkän jälkikasvua toiminnassa. Hetken treenien seuraamisen jälkeen hain likan autosta ja heti Decon nähdessään Kurumi oli valmis vaikka mihin. Yritimme vaeltaa hieman syrjempään peltotielle, mutta kun tuo Kuru tepasteli koko ajan häntä sivussa, niin eihän Deco voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen. Nalkissa oltiin taas heti ja hyvä niin.

Astutukset olivat nyt sitten tässä, joten peukut pystyyn penneleiden puolesta.

Ekat treffit

Sain järjestettyä Dominolle hoitopaikan ja äkkilähtö astutusreissuun onnistui. Parkkipaikalla Kuru bongasi Decon ja alkoi heti kääntää häntäänsä ja suorastaan hoki "mul on pylly, huomaathan, pylly, pylly" :) Matkasimme vähän syrjempään polulle ja annoimme koirien tutustua toisiinsa. Deco oli heti valmis touhuilemaan ja Kurukin hetken juoksentelun jälkeen päätti antaa jätkälle mahdollisuuden. Ensitapaamisesta siis viitisen minuuttia ja nuoripari oli nalkissa. Vartin verran odottelimme ja homma oli valmis.

Kurumi pääsi sitten autoon sulattelemaan tapahtunutta Pirjon ja minun menessä Jonnan luo juttelemaan lisää. Jonna näytti meille Decon pentutesti-videon ja kertoi muutenkin tosi kivasti Decon touhuiluista. Ennen Turun suuntaan paluutamme pääsin vielä kokeilemaan aksaa Decon kanssa ja olihan se tosi hyväntuntuinen hyppysissä :)

Huomenna treffataan taas...

Progesteroni-testi

Keskiviikkona 11. toukokuuta alkoi Kuru hieman jo käyttäytyä omituisesti. Likka haastoi Dominoa leikkiin ja halaili myös jätkää. Pirjon kanssa päätettiin ottaa Kurusta proget ja torstaina kahdeksantena juoksupäivänä tulokseksi saatiin astutukselle otollinen arvo. Nyt oli siis pakko selvittää oliko tns-testin tuloksen saamisesta mitään toivoa, jotta varasulho tietää varautua vierailuumme. Illalla saimme tietää, että tns-tulos varmistuu vasta ensi viikolla. Agilitypiireistä löytyi kuin löytyikin "pikasulho" ja kuviot saatiin sovittua yhteen.

Nyt se juoksee!

Meillähän oli ollut pieniä ongelmia löytää sopiva uros kun ensimmäinen vaihtoehtomme joutui luopumaan palluroistaan. *nips naps* Oma urokseni Domino olisi ollut Kurulle sopiva vaihtoehto, mutta eturauhasvaivoista kehittynyt perineaalityrä diagnosoitiin syksyllä 2010 ja se alkoi helmikuussa 2011 oireilemaan pahasti, joten maaliskuussa 2011 tyrä operoitiin ja samalla tehtiin kastraatio, ettei sama ala uudestaan vaivaamaan. Tämän jälkeen aloitettiin Pirjo-kasvattajan kanssa etsimääm uutta sulhoa Kurulle, mutta yhdeksi hankaluudeksi osoittautui löytää tns-vapaa uros. Kurumi on tns-kantaja, joten muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Hetken etsintöjen jälkeen löysimmekin yhden kiinnostavan jätkän, mutta tns-tulos puuttui. Uroksen omistaja otatutti koirastaan näytteen Australiaan lähetettäväksi ja jäimme odottelemaan tulosta. Tulos saatiin kolmen viikon kuluttua: näyte ei kelvollinen... Tässä vaiheessa alkoi jo kulua Kurun oletettu juoksuväli umpeen ja kiire alkoi painaa niskassa. Uusi näyte otettiin, mutta pakkohan sitä oli yrittää löytää varasulho, sillä ne juoksutkin sitten tosiaan alkoivat 5. toukokuuta. Pirjo etsi minulle sopivia koiria tarjolle, joista sitten yritin valintani tehdä.